lauantai, 27. joulukuu 2008
Tänään toin kotiin pienen perhosen. :) Se on kaunis. Siinä on muutama kukka ja jopa nuppuja. Mietin pitäisikö se siirtää hieman suurempaan ruukkuun... Mutta kauemmin harrastaneet sanovat sen olevan järkevintä vasta keväällä. Kevääseen vaan on niin pitkä aika... :)
lauantai, 27. joulukuu 2008
Kolmannen perhoseni ostin muutama päivä sitten. Samalla reissulla näin ensimmäistä kertaa aivan pienen (ehkä n. 10 cm pitkän) mini perhosen. Huomenna aion käydä ihastelemassa niitä, ja ehkäpä niistä yksi saa uuden kodin. :)
Kun kerran on "erehtynyt" hommaamaan orkidean, niihin hurahtaa. Sille ei vain voi mitään. Ovathan ne kauniita. :)
lauantai, 27. joulukuu 2008
Hoidan perhoskämmeköitäni - eli perhosia - ohjeilla joita olen lukenut monista kirjoista ja useilta nettisivuilta.
1. Valo.
Perhoset tarvitsevat valoa. Sitä ei saa kuitenkaan olla liian paljon. Liika auringonpaiste voi polttaa perhosten lehtiin ikävän näköisiä "palovammoja". Talvella luulisin, ettei tätä vaaraa ole - ainakaan täällä Suomessa. :)
2. Kastelu.
Perhosia ei kastella aivan normaaisti, eli ei mitään kastelukannu-tyyliä. Perhoset upotetaan vesiastiaan niin, että vettä on ruukun reunoille saakka. Tämä upotus-menetelmä varmistaa, että joka ikinen juuri saa vettä tarvitsemansa määrän. Perhosien upottamisella ei ole aikarajaa, itse pidän niitä upotuksissa jopa yön yli.
Veden tulee olla huoneenlämpöistä, eli sen olisi hyvä antaa seistä upotusastiassa ainakin vuorokauden. Liian kylmä tai kuuma vesi voi polttaa tai kylmettää juuria, mikä ei ole hyväksi perhoselle.
Kun perhoset on upotettu ja ne on aika ottaa pois, on huolehdittava siitä, ettei aluslautaselle jää vettä: perhosen ei ole hyvä seistä vatisellä lautasella. Sen täytyy saada ruukun alakauttakin ilmaa juurilleen.
Kastelun aika on silloin, kun juuret ovat hopean harmaat. Kesällä perhonen saattaa olla kastelun tarpeessa kaksikin kertaa viikossa, talvella kastella tarvitsee vain n. muutaman viikon välein. Perhosen karikkeen olisi myös hyvä kuivahtaa kastelujen välillä.
3. Sumutus.
Perhosia tulee sumuttaa sumutepullolla, määrättyä "aikaa" ei ole. Itse sumutan joskus kaksikin kertaa päivässä, mutta joskus muutaman päivän välein. Sumutus täytyy tehdä myöskin huoneenlämpöisellä ja seisoneella vedellä. Kukkia ei kannata sumuttaa, koska vesi voi tehdä kukkiin ikävän näköisiä ruskeita täpliä. Sumuttaessa (sekä upottaessa) tulee huolehtia siitä, ettei lehtien tyveen joudu vettä ja jos joutuu, se on hyvä kuivata. Lehden tyveen joutunut vesi voi aiheuttaa tyven mätänemisen, mikä taas voi johtaa johonkin ikävän kasvitautiin.
4. Ruukku.
Paras ruukku on muovinen orkidearuukku, jonka pohjassa on reikiä "ilmastointia" varten: juurten on saatava ilmaa. Muovisen ruukun läpi juuret saavat tarvitsemansa valon. Lasinen ruukku on kylmä, mistä juuret eivät pidä. Lisäksi se suurentaa juurille menevän valon tehoa/määrää ja voi näin polttaa juuria ikävästi.
5. Juuret.
Juuria kuivuu. Kun ne ovat oljen värisiä/näköisiä, minä yleensä leikkaan niitä pois (mutta vain näitä kuolleita juuria).
6. Lannoitus.
Olen ostanut Plantagenista orkideoille tarkoitettua nestemäistä lannoitetta, jota laitetaan upotusveden sekaan pullossa sanottu määrä. Lannoitetta laitan noin kerran kuukaudessa, ja yleensä e on laimeampaa kuin mitä ohjeessa on sanottu.
7. Karike.
Perhosen kasvualustana paras on karike, ei multa. Karike ei ole tiivis, joten juuret saavat ilmaa. (Karikkeella on myös muita hyviä puolia, joita en osaa tähän mainita.)
8. Muuta.
- Olen lukenut, että orkideat eivät pidä tupakansavusta.
- Jos orkidean juureen tulee haava, siihen voi laittaa kanelia, joka estää bakteerien pääsyn kasviin.
- Juurista ei saa väkisin repiä irti niihin kiinni jääneitä karikkeen paloja.
